Minä olen rakastunut! <3 Olen niin suunnattoman rakastunut pieneen ihanaan poikaani! Sydän pakahtuu onnesta ja rakkaudesta, kun katselen häntä ja saan pidellä häntä sylissäni. Sydämeni särkyy, kun välillä joudun kuuntelemaan hänen itkuaan enkä osaa auttaa toisen olon parantamisessa muuten, kun pitämällä sylissä.

Äidinrakkaus, se on kyllä jotain niin maagista ja sellaista, jota ei etukäteen osannut edes kuvitella. Se ei syttynyt heti synnytyssalissa, mutta hyvin pian kuitenkin sitten osastolla ollessa kyllä. Synnytyssalissa tunne oli lähinnä helpottunut, kun kuulin pojan ensi parkaisun ja sain hänet syliini. Välitön suojeluvaisto kyllä iski heti, mutta varsinainen äidinrakkaus vasta hieman myöhemmin.

Muistan, kuinka pelkäsin etukäteen sitä, että lapsi vie minulta sen rakkauden, jota tunnen Miestä kohtaan. Kaikki aina sanoivat, että äidinrakkaus on se rakkauksista suurin ja oma lapsi on se, joka on aina etusijalla. Silloin vielä ajattelin niin, etten koskaan halua ketään Miehen ja minun rakkauden väliin. Haluan rakastaa koko sydämestäni Miestäni ja olla hänelle hyvä vaimo, vaikka samaan aikaan olisinkin äiti. Ajattelin aina niin, että ensin ollaan Me ja sitten vasta lapset. Ja oi kuinka väärässä olinkaan. Ainakin tällä hetkellä tuo pieni tuhiseva käärö, on se tärkein. Tokikaan rakkauteni Miestä kohtaan ei ole muuttunut miksikään, tai ei ainakaan ole vähentynyt. Rakastan häntä nyt enemmän, kun koskaan aikaisemmin ja sydämeni pakahtuu onnesta, kun katselen "poikiani" yhdessä.

Kyllä se vaan niin menee, että äidinrakkaus ylittää kaiken. Se on ihan erilaista rakkautta, mitä naisen ja miehen välinen rakkaus on, mutta on se vaan jotain niin suurta ja ihmeellistä. Samaa on sanonut Mieskin, hänen rakkautensa poikaamme kohtaan mahtaa olla ihan yhtä suurta, kuin tämä maaginen äidinrakkauskin. Se on sitä vanhemman rakkautta omaa lasta kohtaan.

Kyllä tämä vanhemmuus on vaan ihana asia. Ikinä en tätä vaihtaisi mihinkään. En voisi olla enään yhtään onnellisempi, mitä nyt olen saadessani olla äiti. Kumpa voisin olla kotiäiti niin kauan, kun se meistä kaikista hyvältä tuntuu. Harmi vain, ettemme satu olemaan miljonäärejä ja jollain olisi elettäväkin. Onneksi äitiyslomaa on vielä monta kuukautta jäljellä ja toisaalta ei minulla sitä työpaikkaakaan ole, joten ainakin toistaiseksi saan olla juuri sitä, mitä haluankin. Äiti!