Vuosi vaihtui ja nyt odotan, että tämä uusi vuosi tuo tullessaan uudet kujeet. Ja sen se varmasti tulee tekemäänkin, kunhan pikkuinen päättää ulkoistaa itsensä. Tämä vuosi tulee olemaan täynnä ihmetystä, onnea, iloa, rakkautta, mutta varmasti myös epävarmuutta, tuskaa, pettymyksiä ja erehdyksiä. Kaiken otamme vastaan ja pyrimme oppimaan koko ajan uutta ja ennen kaikkea oppimaan omista virheistä. Sillä pääsee elämässä eteenpäin.

Vanha vuosi oli hyvä vuosi ja paljon se antoi. Heti alkuvuodesta juhittiin meidän häitä ihanalla porukalla. Päivä oli ikimuistoinen, kaunis ja täynnä rakkautta. Me saimme toisemme ja minusta tuli rouva. Mies onkin jaksanut koko vuoden säännöllisin väliajoin "muistuttaa" minua rouvan ja vaimon titteleistä. Mukavaltahan se tuntuu, kun mies vaimottelee. En ole enään pelkkä emäntä tai vaimontekele, vaan olen ihan oikeasti hyvän ja ihanan miehen vaimo.

Keväällä vanha vuosi vei minulta työpaikan. Tosin siinä oli paljon omaakin halua jättäytyä vähäksi aikaa pois työelämästä. Työn laatu oli semmoista, ettei kuntoni olisi sitä kovin pitkään enään kestänyt. Kädet alkoivat olla jo huonossa kunnossa, tai lähinnä olkapäät, ja sen vuoksi olin ollut enemmän ja vähemmän sairaslomalla koko kevään ajan. Kotiin jääminen tuntui hyvältä ratkaisulta, vaikka toki sen myötä taloutemme kukkaronnyörit kiristyivät entisestään pelkästään Miehen käydessä töissä. Olemme kuitenkin pärjänneet, vaikka tiukkaa onkin ollut ja tulee olemaan edelleen.

Melkein samoihin aikoihin lopetettuani työt, saimme ihania uutisia herra haikaralta. Ne maagiset kaksi viivaa piirtyivät raskaustestitikkuun. Tuota päivää oli odotettu jo kuukausi kaupalla edellisen raskauden päätyttyä keskenmenoon joulukuussa 2010. Olimme molemmat todella innoissamme ja heti alusta asti minulla oli sellainen olo, että tämä raskaus tulee menemään hyvin loppuun saakka. Ja niin se on mennytkin tähän asti ja loppusuoralla jo ollaan. Kohta meillä on pieni nyytti sylissämme.

Loppukesästä matkustimme Miehen kanssa Kreikan saaristoon häämatkalle. Matka oli ihana ja ilmat suosivat meitä. Eikä allekirjoittanutkaan kärsinyt pahoinvoinnista, vaikka helteet kovat olivatkin. Nautimme lomasta ja toisistamme ja tutustuimme lomasaareemme. Napsimme kameran täydeltä valokuvia muistoiksi reissusta ja söimme hyvin joka päivä. Uimme lämpöisessä meressä ja hotellin uima-altaalla, löhöilimme palmujen alla varjossa ja siemailimme kylmiä juomia.

Syksy meni nopeasti, vaikka se olikin pitkä ja pimeä. Minä keskityin vain mahani kasvattamiseen ja kotona olemiseen. Välillä tuntui, että seinät kaatuu päälle, kun en oikein jaksanut mitään touhuta. Minulta puuttui kokonaan se energinen ja seesteinen keskiraskaus. Olin koko ajan väsynyt ja todella saamaton. Mitään en jaksanut tehdä ja kotimme oli jatkuvasti, kuin Mantamyrskyn jäljiltä. Vasta marras-joulukuun tietämillä väsymykseni alkoi helpottaa ja minulle koitti sitten energinen loppuraskaus.

Olen aina ollut oikein jouluihminen ja nytkin jaksoin leipoa sekä meille itselle että sukulaisillekin jouluherkkuja. Minulla oli koko ajan monta rautaa tulessa ja paljon tulikin hommailtua kaikkea joulukuun aikana. Jälkikäteen täytyy oikein ihmetellä, mistä sitä virtaa oikein riittikin kaikkeen touhuamiseen. Vielä pitäisi sen verran jaksaa, että saisi tämän joulun purettua pois. Sen jälkeen aion keskittyä itseeni ja rentoutua, levätä ja nauttia vielä viimeisistä raskausviikoista.

Innolla odotamme tämän uuden vuoden haasteita, joista suurin varmasti tulee olemaan vanhemmuus. Meistä tulee äiti ja isi pienelle pojallemme. Siinä on varmasti enemmän, kuin tarpeeksi sisältöä tähän vuoteen. Kovasti odotan yhteistä aikaa pojan ja Miehen kanssa ja suunnittelen pientä ulkomaan matkaa kesäksi. Se tosin saattaa jäädä pelkäksi suunnitelmaksi rahatilanteen tiukkuuden vuoksi. Paljon riippuu toki myös siitä, millaiseksi persoonaksi lapsi osottautuu. Jännitettävää piisaa ja nyt tämä tammikuu meneekin varmasti tulisilla hiilillä synnytyksen alkamista odotellessa. IIIIK, Ihanaa!!!!