Raskausviikkoja on kasassa 23+4 eli 24. viikko on menossa. Jos lapsi nyt päättäisi syntyä, olisi sillä minimalistinen mahdollisuus selviytyä hengissä tehohoidon avulla. Erään tuttavani lapsi syntyi 24+1 viikolla ja on nyt puolentoista vuoden ikäinen taapero, joka kovaa vauhtia koittaa saada ikätovereitaan kehityksessä kiinni. Kovasti toivon, että meidän poitsu päättää pysyä mahassa ainakin sinne ensi vuoden puolelle asti. Mikään ei kyllä edes viittaa siihen, että ennen aikojaan olisi ulos tulossakaan, joten ihan rauhallisin mielin täällä mennään.

Vau:fi sivuilla kerrotaan, että tällä viikolla lapsi alkaa kuulla. Sille pitäisi alkaa juttelemaan ja laulamaan! En minä osaa jutella mahalle... saatikka, että osaisin laulaa. Mielessä on kyllä ollut jonkun tuutulaulun opetteleminen. Äänelläänhän se variskin laulaa ja lapsi, kun ei paremmasta tiedä, niin on tyytyminen siihen mitä saa. Haluaisin myös ostaa vauvalle sammoisen soittorasia lelun. Sitä voisi sitten iltaisin mahalle soitella, jos lapsi vaikka oppisi tuntemaan tutun sävelen jo ennen syntymäänsä ja rauhoittuisi sitten sen kuullessaan.

Ihana perinteinen kehtolaulu, josta itse kovasti lapsena tykkäsin on Sininen uni. Sen sävel on itselle tuttu, mutta sanat niin vaikeat muistaa... tosin eihän sille lapselle niin tärkeää ole ne sanat, ainakaan aluksi. Ja onhan tässä aikaa opetella, jos tuota laulua haluaa lapselle laulaa. Toinen, mistä itse tykkäsin kovasti ja minkä sanatkin muistan ulkoa on Peikko äidin kehtolaulu. Sitten tietysti olisi se itkettävän ihana Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Siihenkin on sanat muistin syövereissä, mutta se alkaa aina itkettämään, kun sitä laulaa. Taitaa olla tämmöiselle herkkäsieluiselle mammalle pikkuisen liikaa tuo laulu. Erehdyin sitä joskus kuuntelemaan silloin keskenmenon aikaan ja väksinkin se tuo mieleen tunteita niiltä ajoilta. Lisäksi se saa minut ajattelemaan niitä kaikkia ihmisiä, jotka ovat lapsensa tavalla tai toisella menettäneet ja pahaltahan se tuntuu. Ei sitä tunnetta osaa edes sanoiksi pukea. Kaunis on laulu jokatapauksessa. Toinen kaunis enkelilaulu on Suojelusenkeli, jota ainakin Mikko Alatalo on laulanut. Sen sanat ovat jostain syystä myös painuneet mieleeni jo lapsena, vaikkei sitä meillä kotona koskaan laulettukaan.

 

Sininen uni:

Joka ilta kun lamppu sammuu ja saapuu oikea yö,
niin Nukku-Matti nousee ja ovehen hiljaa lyö.

On sillä uniset tossut ja niillä se sipsuttaa,
se hiipii ovesta sisään ja hyppää kaapin taa.

Ja sillä on uninen lakki ja sininen, uninen vyö
ja unista jäätelön palaa se pienillä hampailla syö.

Ja sillä on sininen auto ja se auto hyrrää näin:
surrur, surrur ja lähtee unen sinistä maata päin.

Ja pieni sateenvarjo on aivan kallellaan
ja sinistä unien kirjaa se kantaa kainalossaan.

Ja unien sinimaahan se lapset autolla vie.
Surrur, surrur ja sinne on sininen, uninen tie.

Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu
ja unien sinilintu ja linnulla kultainen suu.

Ja se unien sinilintu se lapsia tuudittaa,
se laulaa unisen laulun: la la lal la la lal lal laa

 

Peikkoäidin kehtolaulu:

Sängyssä lapsia on yksitoista
ja hännät on solmittu yhteen
Ja niin peikkoäiti hän lapsilleen laulaa
sen kaikista kauneimman laulun:
puu aiai aiai puh
puu aiai aiai puh
puu aiai aiai puh, puh,
puu aiai aiai puh

 

Maan korvessa:

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy,
vaan ihana enkeli vieressä käy.

On pimeä korpi ja kivinen tie
ja usein se käytävä liukaskin lie.
Oi, pianhan lapsonen langeta vois',
jos käsi ei enkelin kädessä ois'.

Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Vaan ihana enkeli kotihin vie.
Oi, laps' ethän milloinkaan ottaa sä vois'
sun kättäsi enkelin kädestä pois?

 

Suojelusenkeli:

Mä katsoin yhtä kuvaa
Monta lapsuuteni iltaa
Siinä kaksi pientä lasta
Kulki vaarallista siltaa
Heitä uhkas metsän pimeys
Ja synkkä virta pyörteinen
Muttei hätää,
heitä suojas enkeli valkosiipinen

Kun tänään katson sinuun
Ja sua uneen tuuditan
Mä muistan päivän leikit
Kuinka sua rakastan
Sä olet tosi pieni
Ja mä melkein toivoisin
Että rinnallesi saisit
Samanlaisen enkelin

Kohta ryntäät maailman ruuhkaan
Näet varjoja ja aurinkoa
Tee mitä teet mut älä sielullesi vahinkoa
Sillä haavat nuo ei parane
Vaikk' isi kuinka puhaltais
Siksi toivon että enkelini jostain suojaa sais

Tuota lapsuuteni kuvaa
Vielä hetken muistelen
On harmaantuneet värit enkelin
Repaleiset siivet sen
Oi jospa voisin paikata edes laudat lahoimmat
Tuon sillan, jonka yli kaikki lapset kulkevat

 

Siis voi NYYH! Kuuntelin Yuo Tubesta Laura Pakarisen version tuosta Maan korvessa laulusta ja kyllä se herkäksi mielen vetää. Tässäpä teille muillekin linkki kuunneltavaksi. Maan korvessa

Jotta ei jäisi tähän kirjoitukseen niin kamalan kaihomielinen tunnelma niin kerrottakoon vielä loppukevennyksenä, että ainakin nämä tuutulaulut tehosivat hyvin koiraan ja tuossa se nyt nukkuu autuaan tyytyväisenä kuunneltuaan aikansa mun kailotusta.